Leijonasydän

Suomalainen elokuva

Nationalismin synty

Suomen eläessä Ruotsin vallan alla ymmärrettiin suomalaisuus lähinnä maantieteellisenä käsitteenä – suomalaiset olivat ne ihmiset, jotka olivat syntyneet Suomessa ja asuivat Suomessa. Ensimmäisenä merkkinä nationalismin heräämisestä oli kiinnostus omaan kieleen. Euroopassa kielä tutkittiin ja kehitettiin, laadittiin kirjakieltä ja kansanrunouden kerääminen oli suosiossa. 1700-luvulla Turun Akatemiassa syntyi Aurora-seura, jossa oltiin kiinnostuneita suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista. Suomen nationalismi oli seurausta kansainvälisistä vaikutteista. Sen takana olivat muun muassa Yhdysvaltojen itsenäistyminen, Ranskan vallankumous sekä valistusaate. Näistä uutisoitiin paljon ja itsenäistymisen ajatus heräsi myös suoamalaisisten opiskelijoiden ja sivistyneistön keskuudessa. 1800-luvun alussa Turussa alettiin julkaista suomenkielistä sanomalehteä Turun Wiikko-sanomia. Autonomia ja poliittinen vakaus salli nationalismin aatteen syntymisen Suomessa.
Nationalismin perässä

Alkuajat

Alkujaan nationalismi Suomessa näkyi kiinnostuksena kieleen ja kulttuuriin. Käytännössä tämä tarkoitti etenkin kielen kehittämistä ja kansan valistamista sen omalla kielellä. Kansallisromanttisia aatteita viljeltiin salaseuroissa, jotka olivat kiellettyjä. Näistä tunnetuin on Lauantaiseura, jonka piiriin kuuluivat muun muassa Elias Lönnrot, Johan Wilhem Snellman, Johan Ludvig Runeberg sekä Zacharias Topelius.

Lauantaiseura-nimi tulee siitä, että jäsenet kokoontuivat toistensa luona aina lauantaisin. Kerhossa keskityttiin kansallisuuskysymykseen ja siihen liittyviin teemoihin. Näitä olivat muun muassa kieleen ja kulttuuriin liittyvät kysymykset. Kerhossa keskusteltiin ja väiteltiin. Pian aloitettiin käytännön työ. 1831 perustettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka on edelleen toiminnassa. Seuran tavoitteeksi asetettiin kansanrunouden kerääminen ja kielen kehittäminen. Nationalismiin liitettiin paljon kansallisuusromantiikkaa, jossa etenkin suomalaista kansallismaisemaa ja luontoa pidettiin arvokkaana. Myös suomen historia toi suomalaisille omanarvontutoa. Suomalaismielisyyden, fennomanian vastakohtana oli svekomania, mikä tarkoitti ruotsin kielen ja kulttuurin kehittämistä. Yhtä vahvasti, kun kansallismieliset olivat ihastuneita suomen kulttuurista ja kielestä, svekomaanit tahtoivat pitää kiinni ruotsin kielestä ja kulttuurista. Kuitenkin juuri ruotsinkielinen sivistyneistö ajoi alkuun suomen kielen asiaa.
1800-luvun puolessa välissä suomea alettiin opettaa kouluissa ja suomenkielisiä kouluja perustettuun. Säätyläisperheiden lapset alkoivat käydä näissä suomenkielisissä kouluissa, joissa he oppivat “kansankieltä”.
Innostus suomen kielen käyttämiseen meni jopa niin pitkälle, että ruotsinkielisiä nimiä alettiin kääntää suomen kielelle.

Kansallisrunoilija

Suomen kansallisrunoilija Runebergia kiehtoi Suomen kansallismaisema ja perisuomalainen elämäntapa. Turussa syntynyt Runeberg muutti opintojensa jälkeen Saarijärvelle työskentelemään kotiopettajana. Hän puhui suomea huonosti, mutta alkoi tutustumaan paikalliseen väestöön ymmärtääkseen heidän elämäntapaansa. Hän ihannoi suomalaisen talonpojan luonnetta. Runeberg kirjoitti merkittäviä teoksia, joista tunnetuin on Vänrikki Stoolin tarinat. Teoksessa kuvaillaan sotaa ja Sven Tuuvan hahmolla luodaan ihanteellista kuvaa suomalaisesta sotilaasta. Suomalaisuuteen liitettiin arvostettuja piirteitä, kuten isänmaallisuus, ahkeruus, uskonnollisuus ja urheus. Nämä ovat edelleen tietyssä määrin piirteitä, joita suomalaiset liittävät kansaansa. Vänrikki Stoolin tarinat olivat rakastettuja. Runebergin ensimmäinen runo Maamme on Suomen kansallislaulu.

Suomi

Suomen nationalismin synnystä kiitetään myös Lönnrotia sekä Snellmannia. Lönnrot oli köyhään taloon syntynyt poika, joka kiersi Suomea ja alkoi kirjoittaa kansanrunoja. Hänen tunneituin teoksensa on Kalevala, joka ilmestyi suomeksi 1849. Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen seikkailut herättivät huomiota niin kotimaassa kuin maailmallakin ja toivat Suomea tunnetuksi. Kansaan Kalevalalla oli suuri vaikutus. Se nosti suomalaisten itseluottamusta ja oman kielen ja kulttuurin arvostusta. Kalevalan jälkeen Lönnrot kirjoitti seuraavan teoksensa Kanteletar ja perusti ensimmäisen suomankielisen lehden, Mehiläisen. Yhdessä Mikael Agricolan kanssa hän julkaisi myös Suomalais-Ruotsalaisen sanakikirjan, joka oli aikansa suurin suomenkielinen sanakirja.

Herra Snellman

Mainittakoon myös Snellman, jonka pyrkimyksenä oli kansallisuusatteen vieminen suomalaisiin koteihin. Snellman piti tärkeänä sitä, että jokainen suomalainen voi lukea omalla kielellään. Sivistölle julkaisemassaan Saima-lehdessä hän vaati suomen kielen ottamista koululaitoksen ja hallinnon kieleksi. 1860-luvulla fennomaanien ja svekomaanien välillä tilanne oli kuuma. Vuonna 1863 kuitenkin keisarin käskystä suomen kielestä tehtiin tasavertainen ruotsin kielen kanssa.
Snellmannin avulla Suomi sai 1860-vuoden rahauudistuksessa myös oman valuuttansa, markan. Sekä kielen että kulttuurin kehittyminen nosti kansallista identiteettiä ja kansalaisten halua taistella oman kielensä puolesta.

[Top]